Sivu 22

toja. Muistan yhä, kuinka kauniita rekiä ja koppia isoisäni teki ja miltä kopat tuoksuivat. Täälläkin näen pyö reyttä, kantikkuutta ja muotojen soin tuvuutta" Suomela sanoo. , Renvallin vanhemmat olivat tai teilijoita, joten hän kasvoi luovuuden keskellä. "En osannut "Muotoilussa ajatella, että on ovat Mukana muita vaihtoeh valMistaja toja kuin käsillä , ja tiiMi, Mutta tekeminen" hän sanoo. taiteilija Suomela tekee työnsä muistuttaa, ettei yksin." taiteen ja muo toilun raja ole ennenkään ollut kovin selvä. Esimer kiksi arkkitehdit ja keraamikot ovat tehneet kokeiluja perinteisen kuvatai teen parissa. "Monet arkkitehdit ovat tavattoman taitavia akvarellimaalareita" Suomela , kertoo. Renvallin mielestä muotoilussa ja taiteessa on kuitenkin yksi merkit tävä ero. "Muotoilussa ovat mukana val mistaja ja tiimi, mutta taiteilija tekee työnsä yksin. En tee suunnittelemaani jakkaraa itse alusta loppuun asti. Toi saalta pidän sanasta käyttötaiteilija. Yritän ammentaa itsestäni kuin tai teilija ja tehdä jotain, mikä koskettaa ihmisiä." "Minä voin teosta tehdessäni olla välittämättä siitä, ostaako sitä kukaan" , Suomela sanoo. "Se on oikea tapa, eikö ole?" Renvall kysyy. Tässä tulee toinen ero taiteen ja muotoilun välillä: kaupallisuus. Muo toilija suunnittelee tuotteitaan myytä viksi. Renvallin mielestä raha ei kuiten kaan saa olla ainut määrittävä tekijä. "Muuten asiat menevät päin hem mettiä" hän sanoo. , Muotoilijan tulee seisoa mieli piteidensä takana oikeissa kohdissa. "Pitää osata tulkita asiakasta, olla ikään kuin psykiatri ja seurata tilan netta. Olen kuitenkin asiakaspalvelija" , Renvall tarkentaa. "Mutta kyllä minäkin lopulta odo tan, että joku työni ostaa, vaikka olisin kuinka erakko" Suomela myöntää. , Näkemiin, sankarit Edesmennyt muotoilija Kaj Franck uskoi, ettei muotoilijan henkilöllisyy dellä ole merkitystä. Riittää, että esine toimii ja on ajaton. Toisaalta ihmiset haluavat omistaa aidon Aaltojakka ran tai Ilmari Tapiovaaran Mademoi selletuolin. Onko tekijällä siis sitten kin väliä? "On trendikästä, että muotoilija tuodaan esille. Ihmisen on helpompi tehdä ostopäätös, kun hänelle tulee tunne, että tuote on hyväksi havaittu. Toisaalta tekijän korostaminen on kak siteräinen miekka. Esinettä voidaan myydä nimellä ilman, että ajatellaan esimerkiksi ympäristöä" Renvall sanoo. , Muotoilun sisällä on myös koulu kuntaeroja. Teolliset muotoilijat, jotka suunnittelevat muun muassa bussi pysäkkejä ja kännyköitä, arvostavat anonyymiyttä. Kalustemuotoilussa taas on tavattu ihannoida sankari muotoilijoita. "Nykyisin töitä tehdään enemmän ryhmissä, joten yksi henkilö ei ole enää niin tärkeä. Ei ole väliä, kuka esineen on suunnitellut. Pitäisi ajatella, onko se , kaunis ja pidänkö siitä" Renvall jatkaa. Suomela on periaatteessa samaa mieltä mutta hieman eri syystä. "Minulla ei ole televisiota, koska en halua tuntemattomia ihmisiä kotiini. Samoin en halua ajatella, että huone kaluni on suunnitellut joku tietty ihmi nen, koska se olisi liian intiimiä" hän , selittää. Mutta mikä sitten on hyvää muo toilua? Renvallin mielestä sellainen tuote, joka on valmistettu oikein periaattein eikä revitty kenenkään selkänahasta. Renvallin ja Suomelan mielestä teoksia selitetään liikaa nykytaiteessa ja -muotoilussa. Takana Tiina Rytkösen työ, infopaviljonki Rihla. 22 | Yhteishyvä 1.12

Section 1

Section 2

Page 1
Page 2
Page 3
Page 4
Page 5
Page 6
Page 7
Page 8
Page 9
Page 10
Page 11
Page 12
Page 13
Page 14
Page 15
Page 16
Page 17
Page 18
Page 19
Page 20
Page 21
Page 22
Page 23
Page 24
Page 25
Page 26
Page 27
Page 28
Page 29
Page 30
Page 31
Page 32
Page 33
Page 34
Page 35
Page 36
Page 37
Page 38
Page 39
Page 40
Page 41
Page 42
Page 43
Page 44
Page 45
Page 46
Page 47
Page 48
Page 49
Page 50
Page 51
Page 52
Page 53
Page 54
Page 55
Page 56
Page 57
Page 58
Page 59
Page 60
Page 61
Page 62
Page 63
Page 64
Page 65
Page 66
Page 67
Page 68
Page 69
Page 70
Page 71
Page 72
Page 73
Page 74
Page 75
Page 76
Page 77
Page 78
Page 79
Page 80

Miksi näet tämän sivun?

Selaimesi Flash Player on liian vanha tai Javascript ei ole päällä, joten näet julkaisun tekstiversion.

Lukeaksesi julkaisun Digipaper-muodossa asenna/päivitä Flash Player tästä tai laita Javascript päälle.

Digipaper-julkaisun lukeminen edellyttää vähintään
Flash Player versiota 7.


Jos selaimeesi ei ole asennettu ajantasaista Flash Playeriä, voit asentaa tai päivittää sen tästä.
© Copyright 2004-2006 Mederra Oy